Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista...

Kokeilevan Konditorion Tee-se-itse -yö; ohjelmassa vaahtokarkkeja, tuorejuustoa, viiliä, suklaapopcorneja, daimia ja jogurttijäätelöä. Hervottomiin hetkiin mahtui palaneen käryä, sulahtanut nuolija, kahvinkeitin ja noin kuukausi takaperin talossa vierailleen Jasu-koiran karvoja, mutta myös onnistumisen kokemuksia ja suussasulavia makuelämyksiä. Niin paljon meillä on tästä kerrottavaa, että pilkoimme raporttimme kahteen osaan. Tässä ensimmäisessä kerromme, miten syntyivät vaahtokarkit, mistä voi tehdä tuorejuustoa ja kuinka viilin kävi. Suklaapopparit, daim ja jogurttijäätelö jäävät siihen toiseen.

Touhujamme enemmän seuranneilla lienee jo käsitys suuresta rakkaudestamme vaahtokarkkeihin. Voinette siis kuvitella, kuinka suuri riemu siitä syntyi, kun eräs joukkomme jäsenistä tuumi, että voihan niitä tehdä itsekin! No se kun oli sanottu, niin pakkohan niitä oli sitten myös tehdä, ja kauppareissulla jäikin vaahtokarkit hyllylle. Netistä voi bongailla monenlaisia ohjeita tämän herkun luomiseen, joskin jotkin niistä neuvovat kuumentamaan vaahtokarkkitaikinan 117,3 asteeseen, jäähdyttämään ja kuumentamaan uudelleen 124,1 asteeseen, tanssimaan välissä pienen tanssin ja kiertämään kulhon kolme kertaa viheltäen samalla Ukko Nooaa silmät kiinni, mutta ei vaahtokarkkien teon tarvitse olla mitään salatiedettä! Tässä viimeöinen reseptimme, jonka löysimme tästä blogista, jonka kirjoittaja kertoi ottaneensa sen pienin muokkauksin joulukuun 2010 Trendi-lehdestä:

Vaahtokarkit

1,5 dl vettä

15 ml liivatejauhetta

2,25 dl sokeria

3 tl vaniljasokeria

ripaus suolaa

(voita ja tomusokeria voiteluun+jauhottamiseen)

Sekoita kulhossa liivatejauhe ja 0,5 dl kylmää vettä. Kuumenna 1 dl vettä kattilassa ja lisää sokerit siihen. Kiehuta keskilämmöllä 15 minuuttia välillä sekoittaen. Käynnistä sähkövatkain ja kaada sokerivesiseos liivateseokseen koko ajan vatkaten. Lisää suola. Vatkaa n. 10 minuuttia, kunnes seos on valkoista ja kuohkeaa. Voitele vuoka/rasia (n. 20x20) ja jauhota se tomusokerilla. Kaada vaahtokarkkimassa vuokaan ja tasoita pinta. Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin tekeytymään kahdeksaksi tunniksi. Leikkaa palasiksi veitsellä tai piparimuotilla.

Kun muuten sanotaan "Käynnistä sähkövatkain", niin ei se ole leipurin hoksottimien aliarvioimista, vaan vatkain kannattaa ihan tosi käynnistää ensin ja vasta sitten kaataa sokerivesiseos liivateseokseen. Sitä nimittäin tarvitsee tosiaan vatkata koko ajan alusta asti, ellei nyt välttämättä tahdo pilata vaahtokarkkitaikinaansa.

Kokeilevan Konditorion väki poikkesi tavoistaan ja teki kiltisti ohjeen mukaan, ja hyviähän niistä tuli! Tosin emme halunneet tylsiä valkoisia vaahtokarkkeja, joten lisäsimme ennen vuokaan kaatamista sekaan hieman punaista elintarvikeväriä, niin että saimme söpöä vaaleanpunaista vaahtokarkkimassaa ja lisäksi osaan massasta myös vihreää elintarvikeväriä, niin että saimme... noh, harmaata. Niin ja koska "more is more!", teimme totta kai tupla-annoksen. Emmekä me nyt ihan oikeasti jaksaneet 8 tuntia odottaa, mutta kyllä ne iloksemme ihan valmiita oli, kun neljän tunnin jälkeen niitä leikkelimme ja maistelimme.

--------

Seuraava kokeilu ei kenties ole ihan puhdasta konditoriointia, mutta kun kuulee näin houkuttelevan idean, niin a man's gotta do what a man's gotta do (eikä meillä tällaisissa asioissa muutenkaan olla turhan tarkkoja).

So I ask you to fasten your seatbelts, there's turbulence ahead!

Kolme askelta menestykseen:

1. Köpöttele kauppaan. Suuntaa kylmäosastolle ja etsi käsiisi kermaviilipurkki. Mene kassalle. Maksa ostoksesi. Köpöttele kotiin.

2. Laita kahvinkeittimeen suodatinpussi ja kippaa kermaviili sinne.

3. (Reseptin ylivoimaisesti vaikein osuus:) odota yön yli  (noin kahdeksan tuntia), kunnes ylimääräinen neste on poistunut kermaviilistä ja massasta on tullut kiinteää.

Onneksi olkoon, odottavan aika on pitkä, mutta palkinnoksi saat...
*rumpujen pärinää*... itse tehtyä tuorejuustoa!

Maistajan ensikommentti: "Hahahaa, friikkiä, täähän maistuu ihan tuorejuustolta!"

Mission accomplished! 

Tuorejuustoa voi sitten tietysti maustaa oman mielensä mukaan ihan millä vain (vaikka vaahtokarkilla?). Vain taivas on rajana. Mausteiden lisäämisen jälkeen kannattaa juusto laittaa hetkeksi jääkaappiin tekeytymään. Me tyydyimme tällä kertaa vähään ja heitimme sekaan vain suolaa ja valkosipulia. Toimi! Kannattaa kuitenkin kokeilla myös esimerkiksi paprikajauhetta, ruohosipulia, tuoreita yrttejä, chilikastiketta... Hyviä vinkkejä saa tekemällä yritysvakoilua kaupan vastaavista tuotteista. Villi veikkaus, että myös makeat toimivat hyvin. Tätähän täytyy ruveta jalostamaan! Miltäpä kuulostaisi esimerkiksi juustokakku itsetehdystä tuorejuustosta? Toki pohjaan tulevat keksitkin voisi leipoa itse, ja voikin on ilmeisesti helppo valmistaa. Hmmm...

Tuorejuuston säilyvyydestä en tässä vaiheessa osaa sanoa mitään, sillä tässä taloudessa se ei kyllä säily. Mutta jossain vähemmän ahnaassa ympäristössä sen luulisi jääkaapissa ainakin muutaman päivän säilyvän.


Huomioita ja vinkkejä:

- Mitä rasvaisempaa kermaviiliä ostat, sitä rasvaisempaa tuorejuustoa saat. Saat kätevästi myös vaikkapa luomua, laktoositonta... You name it.
- Kahden desin kermaviilitötsästä valmista tuorejuustoa tulee noin desin verran.
- Kermaviilin voi toki valuttaa myös esim. pakasterasiaan, mutta meidän kahvinkeittimemme on tippalukollista mallia, joten suodattimen irrottaminen ei olisi toiminut. Tällöin suodatin kannattaa peittää vaikkapa foliolla.


Life vest under your seat.

--------

Kun nyt vauhtiin päästiin, niin eihän sitä malttanut lopettaa. Monille saattaa olla jo entuudestaan tuttua viilin tekeminen itse. Tai jos ei ole, niin kyselkääpä äideiltänne, heillä todennäköisesti on kokemusta. Mutta koska kyseessä on Kokeileva Konditorio, ei tässä nyt tavallisesta itse tehdystä viilistä puhuta, vaan tämä tosiaankin oli testi. Parinkin KK:n jäsenen entisen kämppiksen rakkaan pään päälle oli tässä taannoin syttynyt lamppu: "Jos kerran tavallista viiliä voi tehdä itse, niin mitähän niistä maustetuista viileistä tulee?!" No siitähän piti sitten ottaa selvää... (Mehän siis totta kai otamme ehdotuksia vastaan muiltakin kuin sisäpiiriltä, eli jos jollakulla on mielessä häilynyt idea tai vaikka sen poikanenkin, jota ette ole uskaltaneet kokeilla, me teemme sen ilomielin! Saa siis nakata meitä kommentilla tai vaikkapa sähköpostilla. Luvassa mainetta ja kunniaa, kuten tälle tarkoin esitellylle kämppiksellekin.)

Ja toteutukseen: kauppareissulta mukaan tarttui omena-päärynäviilis. Viilintekohan tapahtuu siis niin, että purkista valmista viiliä otetaan reilu ruokalusikallinen toiseen purkkiin "juureksi" ja kaadetaan pari desiä maitoa päälle, sekoitetaan vähän ja jätetään vuorokaudeksi huoneenlämpöön tekeytymään esimerkiksi leivinpaperin alle peitettynä. Näin juuri teimme, paitsi että siitä maustetusta viilistä. Luonnonvoimiakin uhmaten (huhujen mukaan viili ei onnistu, jos on ukkosta ilmassa, ja sitähän oli) jäimme jännityksellä odottamaan tuloksia. Aika tarkalleen 24 tunnin kuluttua oli totuuden hetki. Viilin väri ei ollut aivan niin vihreä, kuin alkuperäisessä ja koostumuskin oli hieman löysempi ja venyvämpi. Mutta sitten tärkeimpään, makuun. Kyllähän sieltä hyvällä mielikuvituksella saattoi omenan ja päärynän aromit löytää. Tosin hetkeä aiemmin vastaleivotun sämpylän kanssa nautitulla valkosipulituorejuustolla saattoi olla jotakin tekemistä makuhermojen lamautumisen kanssa. (Pakko tähän väliin mainita noihin sämpylöihin liittyen, että alkuperäisessäkin reseptissä pitäytymisen taito näköjään on kuin onkin mahdollista jopa KK:lle, piti ihan kokeilla. Vietävän hankalaa se oli, mutta onnistui!) No, pitemmittä puheitta, viiliä saatiin aikaiseksi, mutta kukaan ei oikein taida uskoa, että jatkojalostuksessa omenan ja päärynän maut ainakaan voimistuisivat.

--------

Nyt on kenties korkea aika pysäyttää tekstiripuli ja stopata tätä informaatiotulvaa, jotta saatte hieman hengähtää ja lepuuttaa silmäluomianne. Ja kun olette valmiit lukemaan loput Tee-se-itse -yöstä, voitte siirtyä siihen TSI-raportin toiseen osaan.

Kuiske kuuluu: "Joko saapi maistaa..."